Hei! Meidän kissoilla on uusi kiipeilyteline, jee ! Tää on viiden tähden Atlas, suosituimpia kiipelilypuita. Sen alaosassa on tosi kiva mökki! Mahtuis vaan koko ruppi...



Ginin upein ominaisuus on hänen mahtavan pitkä vartalonsa, mutta ei puhettakaan että sillä mahtuisi loikoilemaan tuohon loikoilukuppiin...

On kuulemma kestävä ja tukeva...    Huuiii.. miks tää heiluu ja huojuu !

MITEN täältä pääsee alas ?  Jos hivuttautuis tuohon tasanteelle...

Äsch, tää mikään tasanne ollu. Tää on joku tämmönen upottava askelkuppi. Onneks tuo tukeva kaiutin on laitettu mulle tähän viereen.

(Sunny meillä tietää että se on LOIKOILUKUPPI. Hyvinhän siihen mahtuu, no problem ! )

 

Kaikki telineet ovat kovassa käytössä, tämä 5 metrin pituinen BigD:n rakentama riippusiltasysteemi on kuitenkin kaikkein mieluisin. Pitkällä objektiivilla kuvattuna ei nyt tule oikein hyvin esille, lupaan kuvata jolloinkin laajakuvana koko kiipeilyparatiisin.

Mä Gini täällä syvällä BigD:n kainalossa oon miettiny noita uudenvuodenlupauksia.

Minkä ihmeen uudenvuodenlupauksen mä tekisin. Mitäs jos ottais elämän silleen rennosti. Relais oikein. Oisko se hyvä lupaus??

No jaa, sen lupauksen mä tein kyllä jo viime vuonna. No entäs jos lupaisin tehdä VAIN kaikkea kivaa ja mitä ikinä itse haluan? JOO! Mä lupaan (tuon relaamisen lisäksi) metsästää, kiipeillä, leikkiä ja vaania. Välillä lupaan järjestellä Helenan kaapit (ne on aivan liian hyvässä järjestyksessä). Se on mun lempihommaa.

Joo tällä lupauksella mennään! Ja meille koittaa kuulkaas muutenkin oikein  loistovuosi. Sillä Helenalla on röykkiöittäin lupauksia. Se aikoo olla toooosi kiltti, ahkera, avulias, mukava ja rehellinen. Ei aio huutaa eikä meuhkata. (Emmä kyllä tommosia menis lupaamaan...  outoja nuo ihmiset). Noh BigD pääsee helpolla. Sillä on vain yksi lupaus. Se on luvannut totella Helenaa.

Oikein Hyvää ja Menestyksekästä Uutta Vuotta Teille kaikille!        Toivoo Gini

Talvi on tullut. Mistäkö sen tietää? No siitä kun ME miehet ollaan siirrytty sisätiloihin. Tässä minä Misu ja, itse BigD!

Me miehet tiedetään miten talviajasta tulee nauttia..,  olla möllöttämällä!

Meän talon naiset taas on siirtyneet ulos. Ne kuulemma sisustaa siellä ja nauttii talvenalusta tai jotain

Ja aikas edullisesti on ulkona sisustettu, nimittäin allaolevat siniset kanervat autotallinoven molemmin puolin ovat olleet auringonpaahteessa koko kesän ja jatkavat nyt eloaan toista talveaan, uusien katajanoksien kera.

Ilopilleri Sunny-vauva on juuri herännyt ihmettelemään ensimmäistä pakkasaamua :)

Voe että, mä Blackie sain isänpäiväkortteja ! Kiiiitos, ihania ylläreitä !


Mä oon niitä haistellu ja tutkaillu korttejani erittäin suurella mielenkiinnolla ! Mitä luxusta !

Näin syksyn kylmillä ihminenkin tarvii vähän hemmottelua, tämä on Siluet-kaupasta ostettua hiuksiin laitettavaa öljyä. Mmm, mikä ihana mystinen tuoksukin siinä on.

Ja Breath Deep -teen takakansi muistuttaa meitä syvään hengittämisen tärkeyden, se auttaa  meitä rentoutumaan. Tuulet tuivertavat ulkona, mutta mielessämme on luxusta:)

Hei Minä Gini täällä !
Mun ja Blackien pennut on saanu serttejä. On niitä mullakin !

On mulla tuolla ylähyllyllä pokaalikin. Blackie luulee sitä tavalliseksi astiaksi kun siinä säilytetään meän herkkunapit (ja sen säälipisteet, joita se saa aina silloin ku määäää saan palkinnon jostain tempusta).


No otappa nyt kuva musta ja pokkaalista.

Vaikka ei tuo pokkaalikaan oikeasti mikään ihmeellinen asia ole. On meidän Misullakin pokkaaleja vaikka kuinka monta! Se on palkittu... mistä se nyt olikaan... yöjuoksuista?

Mä en halua enää matkustella satoja kilometrejä ja istuskella häkeissä. Meirän Mami on luvannu hommata mulle toisenkin herrkukipon...siis pokkaalin... jos mä loikoilen oikein komeana katonrajassa. Pitää kuulemma näyttää villiltä ilvekseltä tai jotain....

Perheemme miesväki haki uuden kissamme Itävallasta, ihailen ja ihmettelen teidän mukananne Wienin-kuvia kun en itse reissuun päässyt lähtemään.  Tässä 7 kpl matkakuvia + tietenkin kuva meidän uudesta perheenjäsenestämme!! Kuulemma olut oli erittäin hyvää, samoin wiener-leike... :)). Kohtuullisen kallis kuitenkin tämä kulttuurikaupunki.

Schöbrunnin linna. Itse linna on iso, mutta ei ollenkaan niin upea kuin esim. Budapestin koristeelliset korkeat linnat.

Mutta sen todella laaja puisto oli kuulemma komea. Tunnelmallinen ja paljon muotoonleikattuja puita.

Muotoonleikkauksista erikoisimmat olivat muotoon leikatut todella todella korkeat puut !!

Siis todella suuret ja korkeat puut oli muotoonleikattu silmänkantamattomiin !

Tämä taitaa olla se parlamenttitalo. Pakollinen nähtävyys.

Ja oli siellä formulakuski Schumacherillakin ihan oma kauppa....  Miksi sillä kenkiä roikkuu ikkunassa ?

Straussin patsas ?

Taloon on nyt tullut uutta elämää, villi Sunny on jo saanut melko kasan lempinimiä. Lentävä Itävaltalainen (kun se pitkillä jaloillaan näyttää enemmänkin lentävän kuin juoksevan), honkkelis-konkkelis, (kun se on yhtä jalkaa), kilometrihäntä (kun sillä on kilometrin pituinen häntä). En ole vielä onnistunut saamaan KOKO häntää mahtumaan kuvaan.  Vauva talossa on ihanaa, Sunny todella on nimensä veroinen, aurinkoinen elämämme ilo !

EI VOI OLLA TOTTA !!! Mun pentu, Jesse James, on 9kk ja 9kg !!! Mikä monsteri siitä oikein on tulossa ?! Niin siis tervehdys teille kaikille! Aivan tässä käytöstavatkin unohtuu kun tuollaisia pommeja pudotellaan. Totta se on sanoo meän BigD, hän on itse käynyt punnitsemassa Jessen meän tarkalla puntarilla.        ...ai mitä ? Meillekö tulee uusi perheenjäsenkin ?!!!!
- terveisin Blackie-

Terveiset taas teille kaikille minulta Misulta !

Meidän Mamilla on (ymypyrä)mania... Mä laskin että sillä on näitä kukkaympyräsysteemejä VIIS ! Tässä eka ympyrä.

Tässä toiselta suunnalta katottuna

Ja kaempaa.. Piha on kohta yhtä ympyrää..

Tällaisissa ympyröissä mä joudun elämään! Pelkkää kukkaa katsoi minne katsoi.

Tässä zoomattuna mun ilme ellei tullut vielä selväksi..

Ja tämä sorakäytävä on kuulemma joku Grande alee...  Ja kattia kanssa....

Alappiruusut parhaimmillaan. Myös Blackien mielestä.

Saisi kyllä  Misu heittää nuo villahousunsa pois.... 

Minä kuulin tuon! Älä sinä Hellu siinä höpötä yhtään, minähän pidän villahousuja jos minä haluan. Mä oon hurja villlikissa ja teen ihan mitä lystää muutoinkin :)

terveisin Misu

Hei vaan, Minä Misu, hurrrja villikissa, täältä  kukkapenkin keskeltä kuikuilen! On kukat vain kauniita.

Tuoksuvatkin niin ihanalle !

 Kattokaa ny  näitäkin ihanuuksia!

Vaanin. Täällä rentukoiden seassa.

Voi hemmetti tuota kukkahöpötystä...

Tulkaapa mun mukaan niin mä Blackie näytän mitä puutarhassa pitää tehdä.

 

Puutarhassa Merkataan ! Ja komealla kollin suihkulla !

Tää tässä on merkkauspuu eli siperianpihta, siinä on pehmeät neulaset. Niihin tarttuu kusenhaju oikein mukavasti.

Mmm, oikein hyvä väkevä tuoksu, vaikka itse sanonkin. Oikein puistattaa minua itseänikin :))

Voi ihanuuksien ihanuus, puutarhakausi on kunnolla alkanut täällä Ylivieskankin korkeudella ! Tässä klo 5:n kuvat, pakanen on käynyt puraisemassa, kukat ei ole siitä moksiskaan. Narsisseja ja tulppaaneja on helppo rakastaa!

Narsissien odotusta on pitkin kevättä.... ihanat Hollywood, Tahiti ja Einstein eivät vielä ole edes auenneet :). Tulppaaneista nyt puhumattakaan, niiden vuoro on sitten kohta, ah !

 

Ooh...Aamulla klo 5 puutarhassa on ihan oma mahtava tunnelmansa. Kannattaa herätä aikaisin ihan sen vuoksi!

Kyllä, kyllä. Ensi kerralla puutarhakuvat sitten meidän mahtavien kissojen kera. Lupaan :))) Tämähän on kaikki ihan heitä varten. Kissojen puutarhaparatiisi.

Hei taas ! Sshh, hiljaa, määä Gini oon täällä hyllyllä piilossa ja odottelen että meirän mami herää. Se meinaan aloittaa aamunsa nykyään kirkaisuilla. Arvatkaas miksi...

 

No kun mä vien sille joka aamu pikku yllärin...

Meirän perheessä ei herätyskelloa enää tarvitakaan. Mami toimii meillä tehokkaan herätyskellona, kirkumisvolyymi on melkoinen kun se meinaa astua mun yllärini päälle. Koko talossa ei nuku sen jälkeen kyllä kukaan...

Mä taidankin huomisaamuna viedä sille hiiren suoraan sänkyyn, hähää....

Ihmiset meillä astelee aamulla varovaisesti ja pudistelee varulta housunpuntitkin ennen pukemista, ettei niissä vaan oo hiiriä. Meidän kissojen tarha on n.200m2 ja osittain metsässä, joten myyriä on runsaasti. Ne on sitten ravintorikkaita ja terveellisiä, mä oon niillä kasvanut nyt 6-kiloiseksi tytöksi :)))

Täällä maalla on sitten ihanaa. Misunkin mielestä.

On linnunlaulua ja joutsenten bongausta

...mehiläisenpesiä  liiterin oven takana

..hiukkasen hankalassa paikassa.

Kyllä maalla on ihanaa :))

Intian liikenne on aivan oma lukunsa. Se on vasemmanpuoleista, kuta kuinkin, muita sääntöjä ei sitten olekaan. Marokossakin liikennen oli villiä, mutta Intiassa se on aivan mahdotonta. Tööttäykset ovat korviahuumaavia, aivan kaikki, myös bussit ja kuorma-autot tööttäävät ihan koko ajan ja raskaasti, tärykalvot ovat todella koetuksella. Liikennemerkit ovat aikas mielenkiintoisen näköiset: "Risteyksen" merkki :

Torvensoitto kielletty...

Lapsia.  Kouluja onkin Goalla joka kulmalla.

Bussit ohittavat sinut olkapäätäsi hipaisten ja kadun yli ei tahdo päästä ei sitten mitenkään. Kypäriä ei Intiassa ilmeisesti myydä ollenkaan... Kadunvarsilla makoilee paljon lehmiä ja koiria. Keskellä maantietä jököttää yhtäkkiä kappeli ! 

Intiassa mahtavaa on värien runsaus, taloissakin kaikki mahdolliset värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja. Hindukulttuurissa palatsit ja slummihökkelit vuorottelevat sulassa sovussa.

Outoja hedelmiä, tuoreita kasviksia torit pullollaan. Ruoka on täällä todella todella hyvää.

Turistia kohdellaan erittäin hyvin, jopa pelonsekaisella kunnioituksella. Meidän taskurahamme vastaavat heidän kuukausipalkkaansa. Aitojakin hymyjä saa erittäin paljon, ihan kadulla vastaantuleviltakin, täällä on aivan mahdotonta murjottaa !

Kuvissa poikamme, joka ystävystyy erittäin helposti ja sai intialaisilta lahjoja. Lapset ovat aina nauravaisia ja iloisia.

Goalla on erittäin turvallista, johtuen ilmeisesti hindukulttuurista. Itsekin uskalsin hyvin liikkua illalla myöhään yksin, tietäen että töydellinen sähkökatko tulee takuuvarmasti joka ilta. Otsalamppu unohtui kuitenkin useimmiten hotellille. Sähkökatkon sattuessa ei auttanut muu kuin seistä jököttää paikallaan ja odottaa valoja :)). Yhtään huumehörhöä tai humalaista en nähnyt. Intiassa huumeen hallussapidosta voi saada 10 vuotta paikallista vankilaa, joten turistitkin tietävät käyttäytyä moitteettomasti. Kukaan ei taatusti halua kohdata Intian byrokratiaa.

Intiassa kun ollaan, pitää tietenkin joogata meditoida ja hoitaa itseään ayurveda-menetelmin. Ayervedea-lääkäri oli erittäin hyvä kokemus, samoni ayerveda-hoito poskiontelotulehdukseen, tuloksetkin olivat hyviä ja asiakas tyytyväinen:

Intia on myös henkinen matka. Ainakin jos sen sallii itselleen (ja minähän olin luvannut ottaa vastaan kaiken tapahtuvan:). Niinpä meditoitiin. Ohjattua ryhmämeditointia ja yksinmeditointia meditointi-centerissä:

Viikon reuhkaamisen ja "kiireen" jälkeen vihdoin rauhoituin. Meditoinnissa annoin kaikkien tunteiden tulla ja itseni puhdistua. Jäljelle jäi rauha ja levollisuus ja syviä oivalluksia. Olemme täällä olemassa rakastaaksemme toisiamme. Ja kuin arabianmeren valtaisat aallot lyövät rantaan ja palaavat takaisin mereen meidänkin kaikki hyvät japahat tekomme ja ajatuksemme palaavat lopulta  takaisin meihin itseemme.  
 

Intiaan kuuluu tietenkin myös Äiti Teresa-kodit. Tuttujen lahjoittamia lastenvaatteita veimme panjinin Äiti Teresa-orpokotiin. Tarkoitus oli valokuvata, mutta en hirvennytkään sitä kurjuutta alkaa kuvaamaan. Pyysimme saada nähdä lapset. Isommat olivat varmaan koulussa, sillä yhdessä salissa oli vieri vieressä vauvoja, toisessa salissa häkkisängyissä vammaisia, liikuntakyvyttömiä tai sokeita (tai sekä että) lapsia. Äiti teresa-nunniin olen tutustunut jo Suomessa, he ovat aivan mahtavia maanläheisiä ihmisiä tehden todella arvokasta käytännön auttamistyötä.

Tosiasia on, että 40% intialaisista näkee nälkää. Goa toki on turismin vuoksi vauraampaa, mutta köyhyys on täälläkin silmiinpistävää. Lapset ovat siitä huolimatta erittäin elmäniloisia, säihkyväsilmäisiä ja nauravaisia.

Tämän perhe antoi kuvata itsensä. Sanoimme heitä paikalliseksi K-kauppiaiksi, sillä isä ja lapset yrittivät myydä vähiä nahjuisia hedelmiä ja muutamaa rispaantunutta korua ohi kulkeville turisteille.

Ostinkin muutaman korun, intialaisen kuukaupalkan hinnalla :)) (joka euroissa vastaa lähinnä taskurahaa) ja tarvitsemamme hedelmät. Oli todella outoa katsoa miten perhe sekosi saamistaan rahoista aivan täysin !

 

Intialaiset ovat todella kauniita ja komeita, lapset aivan kuin nukkeja.

Alla olevassa kuvass on juuri ostettu muhkea ananas...

Goalla voi myös rentoutua ja viettää aikaansa terasseilla. Kaikki on täällä erittäin erittäin edullista, paikallinen Kingfisher-olutta on vaaleaa ja tummaa, se on erittäin hyvää. Tässä kuvassa tosin meän ukko eli BigD on maistellut myös "sex on the beach" ym. drinkkejä :))

 Goalla kaikki on jotenkin kummallisen pientä, supermarketit ovat huoneen kokoisia ja kaupat ja kojut pieniä. Kävimme myös kaikkien aikojen pienimmässä pystybaarissa, jonne juuri ja juuri mahduimme me kolme asiakasta.

Intia hindukulttuureineen, ihmisine ja eläimineen kostan kuumassa ilmastossa oli unohtumaton kokemus !

Byrokraattisessa maassa kun ollaan, niin poistulokin oli melkoista showta; passia piti näyttää 9 kertaa (niistä 8 Intian päässä ja siis 8:ssa erii jonossa jonottaen. että päästiin maasta pois. Lento tapahtui myrskyjen siivittämänä kestäen välilaskun kanssa 10 tuntia. (välilaskun aikana piti myös poistua koneesta ja käydä jonottamassa passintarkastuksessa).  

 

Päätin jo ennen matkaa (ja sanoin sen ihan ääneenkin), että kunhan vain saan jalkani Intian maaperälle, otan vastaan kaiken mitä tapahtuu. Sitä vissiin saa mitä tilaa....Kun astuimme lentokoneesta ulos illan pimeyteen, kostea kuumuus kietoi meidät ihanaan syleilyynsä. Olo oli riemukas ! Mutta sananmukkaisesti heti kun sain jalkani Intian maaperälle, alkoi huono olotila. Se voimistui voimistumistaan niin että koko pitkän bussimatkan oksensin bussin avonaisesta ikkunasta koristaen bussinkyljen uuteen uskoon. Vielä hotellihuoneessakin oksensin ja tunsin itseni todella sairaaksi. Ankara sairastelu vieraassa maassa oudossa kulttuurissa kaukan tutusta ja turvallisesta  ei ollut aivan se mitä olin kuvitellut saavani. Seuraavana päivänä meän ukko, BigD sairastui samaan tautiin,  toimme siis Intiaan  jonkun taudin Suomesta !!  Seuraavana aamuna pakotin itseni syömään muutaman murusen ja olo paranikin kohisten. Aloin vihdoin tutkailemaan ympäristöäni, Tropiikissa ollaan, jihhuu ! Hotelli oli todella kauniin rustiikkinen:


Ah tätä onnea, takan ovat nyt palelu ja velvollisuudet. Ilma on todella todella kuumaa ja erittäin kosteaa. Hikoilemme enemmän kuin koskaan, pulahdus uima-altaan lämpöiseen veteen virkistää, uin runsaasti joka päivä isossa altaassa. Hotellialue on oikein rustiikkinen ja viihtyisä:

Seuraavaksi tsekkaamme rannat.  Hyvänen aika mitkä puhtaat kultahiekkarannat, ja niitä riittää 7-8 km !!

Mentäisiin kyllä uimaan....

Rannan lehmät osoittautuvat kuitenkin kohtuullisen säyseiksi, mitä nyt hiukan sarvella yrittivät tökkäistä.

Arabianmeri osoittautuu uskomattoman mahtavaksi, vesi on erittäin lämmintä ja erittäin suolaista. Tyrskyissä voi lillua ihan miten kauan tahansa, suolainen vesi tekee ihon silkinpehmeäksi.

Rantoja todella riittää, eikä vedessä ole tungosta.

Tilaamme rantaravintola Domino´s:ssa ruuan ja menemme mereen ruuanvalmistuksen ajaksi. Tässä merinäköalamaisemassa söimme joka päivä, ruoka on aivan uskomattoman hyvää !!

Mahavaivolta tosin ei voinut välttyä, yhtäkkisen wc-hädän iskiessä oli pakko mm. käyttää keskellä kaupunkia paikallisten reikä lattiassa mallia olevaa wc:tä vihreän liskon seurassa. (Ne eivät kuulemma ole ollenkaan vaarallisia, vain myrkyllisiä...)

Puut ovat melko suuria...

Intia ei ole pelkkää ihanuutta, vaan myös shokeeraava aiheuttaen tunteiden vuoristorataa. Roskia ja jätteitä ja niitä syöviä koiria ja villisikoja on paljon.kuvassa siis villisika). Iltaisin tienoo täytyy muovinkäryisestä sankasta savusta kun roskia poltetaan.

Kaduilla näkee erittäin paljon lehmien lisäksi villikoiria, myös sairaita ja jalkansa katkaisseita. Niistä ei välitä kukaan vaan ne saavat rauhassa menehtyä miten tahtovat. Yksi erityinen koira saa minut itkemään, sillä on jokin hermovika tai raivotauti tai mikä lie; se heijaa eturuumistaan hervottomasti koko ajan eikä pysty liikettä lopettamaan, aivan kauheaa katseltavaa. Päätän loppuelämäni lahjoittaa Goan animal rescuelle ! Eläimiä ei saisi kosketella kulkutautivaaran vuoksi, mutta välttely on vaikeaa kun koirat itse tekevät innokkaasti tuttavuutta. Käsidesiä kuluu ja paljon.

Tunteiden vuoristorata sai taas uutta nousua alleen kun ravintolaamme tepasteli syömään .. NORSU !  Olimme siis kosketusetäisyydellä ja poika kärsää uskalsi koskettamaankin (tuntui kuulemma lähinnä autonrenkaalta).

Tässä kuvassa toinen norsu, jonka bongasin liikenteen keskeltä :))

 

Tämä tunnustus on saatu Frieden valtakunnasta http://friede.vuodatus.net/ . Oletan että tunnustus koskee minua Misua, minähän olen talon ensimmäinen valtias, hurja villinä elänyt kulkukissa. Eihän Frieden porukka ole ketään muuta voinut  tarkoittaa ?

Tunnustuksen myötä vastaan seuraaviin kysymyksiin:
1. Milloin aloitit blogisi?
Vuonna pipo !!! http://puutarhaparatiisi.spaces.live.com/  tuossa on miun Misun ja emännän elämää (silloin kun ei noita muita riiviöitä vielä ollut). Minulla on ollut ihan ikiomakin blogi http://misukissa.spaces.live.com/ jossa on minun alkutarinani, tulo tänne paratiisiin. Mutta en tiedä näkyykö toi linkki enää, pitää yrittää selvitellä joku päivä. 

2.Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Nooo..enimmäkseen blogi käsittelee valitettavasti emäntäni Hellun ja Maine Coon-riiviöiden edesottamuksia, vaikka minähän se olen se PERSOONA. On täällä silti asiaakin, meinaan puutarha-asiaa ja matkailua. Hellu tuli juuri 2 viikon Intian reissulta !!!! Siitä se aikoo tehdä seuraavan blogikirjoituksen !!! Hullu nainen...lähteä nyt Intiaan.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen muihin blogeihin verrattuna?
Tietenkin minä Misu!  maailman mahtavin kissa ! Ja minun ja emännän puutarhaparatiisi, maailman ihanin sekin !

Minä Misu kiitän vielä tunnustuksesta ja matkakertomusta ja kuvia on tulossa paikkoin !!!

MITÄ MINÄ MISU NYT TEEN? Pennut ovat lähteneet uusiin koteihinsa, ja minulla Misulla on niitä aivan kaameen ikävä !! Kukapa olis uskonut, että MÄ, hurrja villikissa, tykästyn tommosiin kakaroihin !!

Mä aloin loppuajasta jo hoitaakin niitä, kerran jopa lipaisin yhtä. Oli oikeestaan ihan kiva seurata niitten puuhia, ja varsinkin sitä kun ne kunnioitti Mua kovasti. No onhan se ..öhöm.. päivänselvä asia. Tällainen hurrrja maatiaisvillikissa herättää ilimanaikuisissa rotukissoissa syvää kunnioitusta ja ihailua.

Mutta pennut ovat enää muisto vain. Voi hyvänen aika, tulisivat edes kylään...

Hei ! Ette kyllä ikinä usko miten mun Misun elämä on muuttunut. Määä oon se pelastettu villikulkukissa maatiainen. Talon herra ja hidalgo ja olin alussa talon ainoa kissa. JA NY TÄÄLLÄ ON 7 MUUTA KISSAA ! Täällä ei o enää minkäännäköistä rauhaa. Edes lempituolissaan ei saa rauhassa olla, aina on joku hännällään husimassa...

Kattokaa ny ittekin ! Etuilee aina ruokakupillekin. Vaikka Määä Misu  ruokaa enitten tarvisin kun määä painan vain 5,8 kg ja toi rötkö melkein 8 kg. Ja aikoo kuulemma kasvaakin vielä. Kaikkea sitä kuuleekin.

Kyllähän tämmöseen ny kyllästyy kuka tahansa.. VAI MITÄ.

Mä ja Black Winner siedetään toisiamme silti. On vähän pakko. Kun ulkona on -20 astetta.

Ottakaapas nyt pojat molemmat semmoinen oikein yrmy kollin-ilme !:

Eiks ollukki yrmy kollin-ilme.  Mulla Misulla.  Ja tuolla maine coonilla, mikä lienee, ei  oo edes mitään tapoja; pöydällä aina makkaa! Mutta onneksi se on paljon hoitamassa pentujaan. Ihan lälly kissa siis. En määä tommosta ymmärrä. Kissan pitää olla tämmönen hurrrja villikissa niinu MÄÄÄ.  Mokoma rötkötin tuo Blackie..

Sitten meillä on vielä se Gini maine coon. Sen kaa mää oon hyvä kaveri. Mutta SEKIN hössöttää nykyään vaan pentujensa kans. Määä sanon sille että EVVK.
 

Niistä pennuista lähtee muuten kamalasti meteliä, kun niitä on VIIS !!! Koppedi koppedi mukkelis makkelis..Määä painan pääni tynnyn alle aina silloin kun pennut on liikkeellä ja toivon että ne ei huomaa mua.

Onneksi ne pennut sentään nukkuu aika paljon. Silloin täällä on ihanan rauhallista.

Ja oikeestaan, jos on liian kauan rauhallista, niin niitä alkaa melkein jo kaipaamaan. Siis niitä pentuja. On niitten touhuamista oikeastaan ihan kiva katella, ei tuu ainakaan aika pitkäksi. Nyt kun pitää olla sisällä pakkasten takia. On se sentään ihana kun on lämmin koti, ruokaa (ja ajatteles, sitä ihanaa penturuokaa nam nam..) ja pehmeä tyyny. Jonka päällä voi unelmoida taas tulevista kevään seikkailuista.

Ja kuulemma joulukin tulee. Mitähän mä toivoisin lahjaksi..       Ehkä jotain ruokaa. http://www.bigdaddysmainecoon.com/20 tuolla on niitten pentujen omat metkut, JOS teitä tosiaan kiinnostaa.
http://www.bigdaddysmainecoon.com/18 ja tuolla on niitten posseerauskuvat. Mutta ei kukaan, KUKAAN oo niin kuvauksellinen kuin määä. Sanoo meirän talona mamikin.
Terveisin Misu

Meidän Ginissä on nyt raskauden viimeisinä aikoina ilmennyt aivan uusi piirre. Hän tykkää katsella TV:n luonto-ohjelmia, ja katsoo ne antaumuksella alusta loppuun.

Nuo tiikerin pennut eritoten kiinnostivat :)

No onhan kissoilla toki toisenkinlainen "TV", joka osoittaa suoraan kissatarhaan,  luonto-ohjelmaa sielläkin..

 

Ja "TV:n-katselua nro 3...

Blackie, BLACKIIEEE !! !! Tuu äkkiä kattoon !!!! Me ollaan kuule saatu nyt tavallaan jo toinenkin tunnustus. Mä.. siis me ollaan päästy yhdistyksen etusivulle http://www.pohkis.org/